Mikä kummallinen, tahmea ja hitaasti etenevä päivä. Heräsin todella aikaisin (omalla mittarillani mitattuna) enkä pystynyt enää nukkumaan. Mieheni lähti tänään Dubaista, jossa oli viettänyt yhden yön, jatkamaan matkaa kohti Kabulia. Yritin kuvitella, mitkä hänen tunnelmansa siellä mahtoivat olla, mutta sehän on mahdotonta. Pelkästä yrityksestäkin jäi minulle silti täysin epätodellinen tunnelma koko päiväksi. Olen tuntenut itseni ihan unissakävelijäksi, ja ihmettelen, miten sain kaupassa ylipäätään ostokset tehtyä ja maksettua. Kotiin tultuani en pystynyt edes ajattelemaan ruokaa ennen kuin sain viimein kauan odotetun puhelun ja varmistuksen siitä, että mieheni oli päässyt ainakin turvallisesti perille.
Sekin on kummallista, että tänään on aivan upea ilma, aurinko paistaa pilvettömältä siniseltä taivaalta ja ilmassa tuntuu kevät, mutta jollain tavoin se ei liikauta minua yhtään. Eilen samankaltainen ilma oli minulle valtava ilonlähde, tänään täysin yhdentekevää. Sisälläni sataa ja on harmaata joka tapauksessa. Toivottavasti tätä ei jatku kovin kauaa.
(Ja nyt jo pelottaa, kun mieheni lupasi soittaa tunnin-kahden päästä uudestaan, eikä soittoa ole kuulunut, vaikka aikaa on mennyt jo kolmisen tuntia...)
No comments:
Post a Comment