Arkea ja dekadenssia

Kun kaipaa jotain, vaikkei itsekään tiedä, mitä
Aina viisas pikkusiskoni käskee keskittymään hetkeen
ja minä yritän, mutta yrittäessäni en osaa
joskus vain aivan vahingossa
Useammin kuitenkin ruokin loputonta nälkääni
kaadan bensiiniä liekkeihin
kuuntelemalla haikeita lauluja kynttilänvalossa
kenen sydän ei silloin pakahtuisi?

Elämä, se mitä olen etsinyt, tuntuu aina olevan vain hieman kauempana
se lipuu tummana ja majesteettisena ikuinen tähtitaivas vierellään
minun ylösluotujen silmieni edessä
mutta vain harvoin saan siitä otteen
Näen kaupungin valot ikkunastani ja luulen elämän olevan siellä
jos seuraan niitä, löydän vain pölyä ja likaisia katuja
ja kun olen ulkona kotini lämpöisenä hohtava valo
on kuin majakka tai jouluyön tähti
joka kutsuu minua luokseen
mutta kun astun ovesta
olen kuitenkin keskellä samaa arkea.