Lähtö

Vasta 20 minuuttia on kulunut siitä, kun mieheni lähti. Kokonainen yksinäinen ikuisuus aukeaa lohduttomana edesssäni. Tänä aamuna kadut ja talojen katot ovat himmeän valkoisia, kuin tomusokerilla päällystetty. Kylmyys hohkaa ikkunan läpi kuten sydämestänikin. Kuinka jaksan nämä pitkät kuukaudet ilman mieheni lämpöä ja aurinkoista luonnetta? Ilman häntä olen kuin värisevä haavanlehti varjoisassa metsässä...mutta kai sinnekin joskus yksinäinen valonsäde eksyy ja muistuttaa minua ajastani auringossa?